Sarita Rajala – perheen hyvinvointi lapsen sairastaessa


Sarita Rajala

Soitan ovikelloa ja oven minulle avaavat reippaan oloiset pojat esitellen piirroksia, joita he olivat juuri tekemässä. Pojat eivät vierastaneet tai kyseenalaistaneet vierailuani, koin oloni tervetulleeksi. Peremmälle päästyäni vastaan tulee Sarita, joka puolestaan hymyilee minulle lämpimästi ja ohjaa minut keittiöön. Matkalla eteisestä eteenpäin tapaan myös Saritan miehen Immon. Keittiössä jutustelen hetken poikien kanssa heidän piirroksistaan, kunnes Sarita aloittaa kertomaan tarinaansa.

Sarita on rento puhuessaan. Hän on puhunut aiheesta paljon ja usein. “Tämä on minulle terapeuttista”, hän sanoo. Hän kokee, että puhuminen aiheesta auttaa jaksamaan.

Sarita ja Immo tapasivat vuonna 2011 ja pian yhteiselon alettua he toivoivat perheenlisäystä. Perheen esikoinen syntyikin seuraavan vuoden alussa. Vauva sai nimekseen Leevi ja perhe eleli onnellista vauvaperheen elämää yhdeksän kuukautta. Sitten arki muuttui. Leevi sai korvatulehduskierteen ja toistuvia antibioottikuureja. Vuoden ja kuukauden täytettyään helmikuussa, Leeville tehtiin verikoe pitkittyneen sairastelun vuoksi. Pian verikokeen jälkeen perhe pyydettiin takaisin lääkäriin, kyseessä oli tutkimusten perusteella leukemia epäily. Tästä perheen arki muuttuu radikaalisti. Perhe matkasi välittömästi Kuopioon lisätutkimuksiin ja tuo reissu venyi pitkäksi ja vaativaksi hoitojaksoksi. Kotiin he palasivat parin päivän lomalle vasta jouluna. Tie sairauden kanssa on ollut pitkä.

“Menkää huilaamaan, teillä on pitkä taistelu edessä.”

Leevin sairastuttua kaikki romahti. Sairaalajakson aikana arki pyöri täysin lapsen ja sairauden ympärillä. Aluksi Sarita ja Immo eivät poistuneet Leevin viereltä mihinkään, tilanne oli erittäin kriittinen ja stressaava. Sarita kertoo ajatelleensa “Se on ihan sama miltä musta tuntuu, kunhan lapsella olisi hyvä olla.” Sairaalan henkilökunta kuitenkin rohkaisi vanhempia poistumaan klinikalta sanomalla: “Menkää huilaamaan, teillä on pitkä taistelu edessä.” Alkuun vanhemmat uskaltautuivat käymään vain sairaalan alakerrassa kahvilla, sitten ajan kuluessa käymään Prismassa. Noina pieninä hetkinä, kun he lähtivät pois sairaalasta, saivat he ajatukset muualle. Sarita ja Immo näkivät ihmisten normaalia elämää ja saivat olla ihmisten ilmoilla. Nuo pienet hetket antoivat heille voimia.

Sarita, Leevi ja Immo (kuva: Saritan perhealbumi)

Sarita kertoo, että Immon kanssa he ovat olleet toistensa tukipilareita. Mitään muuta ei aluksi ollut. Sarita koki tilanteen hyvin stressaavaksi ja silloin tärkeintä oli, ja on edelleen, vertaistuki. Klinikalla olleiden toisten vanhempien kanssa tunteita ja tietoja jaettiin sekä toisia kuunneltiin. Vertaistukea ja henkilökunnan kanssa keskustelua oli saatavilla, mutta arki elettiin sairaala-kuplassa. Leevin sairastumisen myötä Saritan ystävät kaikkosivat, mutta vertaistuen myötä koko perhe sai uusia ystäviä ja sosiaalisia suhteita.

“Olemme kiitollisia siitä, että pääsemme kauppaan ja voimme valittaa turhasta.”

Vaikka tätä nykyä perhe viettää arkea omassa kodissa, kokee Sarita, että he elävät edelleen hieman kuplassa. Nyt voisi mennä ja lähteä ilman pelkoa infektioista. Perheelle on tärkeää ja iso asia uskaltaa lähteä pois kotoa yhdessä. Perus arki koetaan erittäin tervetulleeksi. Pieniä perus arjen pyörittämiseen liittyviä tylsiä asioita ei saanut tehdä moneen vuoteen. “Olemme kiitollisia siitä, että pääsemme kauppaan ja voimme valittaa turhasta.”

Leevi on nyt viisivuotias ja touhuaa energisenä kolme vuotiaan pikkuveljensä Jasperin kanssa. Poikien isä Immo hoitaa poikia kotona ja Sarita käy työssä. Yhteisiä perheen hetkiä vaalitaan ja niistä osataan nauttia. On hienoa olla kotona ja yhdessä.

Leevi ja Jasper, (kuva: Saritan perhealbumi)

Nyt kun Leevin sairaus ei ole enää valloillaan, Sarita auttaa muita lasten ja nuorten perheitä, jotka taistelevat syöpää vastaan. Sarita on Keski-Suomen syöpäyhdistyksen hallituksen jäsenenä. Hän järjestää erilaisia tapahtumia, vie tietoisuutta syövästä eteenpäin sekä muun muassa hyvinvointipäiviä perheille. Hyväntekeväisyyden tekeminen ja muiden tukena olo tuo Saritalle mielihyvää. Se on tekemistä ja tasapainoa sille pelolle, että oman lapsen sairaus uusisi. “Teen ja touhuan, jotta pelot pysyisivät poissa mielestä”, kertoo Sarita.

“Tasapaino on hyvä sana, kun asiat saisi tasapainoon niin voisi olla hyvinvoiva.”

Kotona Sarita iloitsee siitä, että voi elää perus tylsää arkea. Nyt on aika ja mahdollisuus keskittyä yhdessäoloon. Sarita kertoo, että perhe on hänelle aina ykkönen. Arjen hyvinvointi koostuu Saritan mukaan pienistä palasista. Tärkeintä Saritalle on, että koko perhe voi hyvin ja nyt yhteinen aika ja yhteinen tekeminen korostuvat. Saritalle on tärkeää, että koko perhe saa olla samassa paikassa ja, että perheessä koetaan läheisyyttä ja rakkautta. Arjessa Sarita, yhdessä miehensä kanssa, järjestävät ajankäytön niin että sitä riittää sopivasti lapsille sekä parisuhteelle. Sarita tuo puheessaan vahvasti esille kuinka kunnossa oleva parisuhde on perheen hyvinvointiin vaikuttava asia. Parisuhteessa puoliskot puhuvat, kuuntelevat sekä huomioivat toisiaan ihan päivittäin.

Oma terveys, lapsen sairauden ja pelon varjossa, on noussut Saritalle tärkeäksi. Hän kokee saavansa mielihyvää liikkumisesta, ja mieskin kannustaa salille, koska se saa Saritan paremmalle tuulelle. Arjen hyvinvointiin Sarita listaa vielä tunteen kiireettömyydestä ja stressittömyydestä. Kun arjen saa rullaamaan, eikä koko ajan tarvitse suorittaa, on hyvä olla. “Tasapaino on hyvä sana, kun asiat saisi tasapainoon niin voisi olla hyvinvoiva”, summaa Sarita.

Nostan hattua Saritalle. Hän haluaa ja jaksaa auttaa muita perheitä, jotka joutuvat kokemaan suuria haasteita syöpää vastaan taistellessa. Sarita kertoo oman perheen tarinaa, kuuntelee muita, tukee ja neuvoo käytännön asioissa. Hän tietää, että vertaistuki on korvaamatonta kun arki ja perusturva järkkyy. On hyvä, kun on joku johon turvata.

Helmikuun 15. päivä vietetään kansainvälistä Lasten syövän päivää. Tuolloin eri alueiden syöpäyhdistykset järjestävät omia tapahtumia ympäri Suomen. Tänä vuonna Sarita on mukana järjestämässä Keski-Suomen syöpäyhdistyksen tapahtumaa Jyväskylässä.

Itse otan osaa Lasten syövän päivään aloittamalla hyväntekeväisyystempauksen nimeltä Hyvinvointia juosten. Haastan Sinut mukaan keräämään varoja Sylva Ry:lle syöpää sairastavien lasten ja nuorten sekä heidän perheiden hyväksi. Lisää tietoa keräyksestä ja siitä miten voi ottaa osaa, löytyy täältäJuoksemisiin!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *