Tänään on lasten syövän päivä ja se toimii starttina tämänkin vuoden Hyvinvointia juosten -hyväntekeväisyyskeräykselle. Tästä eteenpäin puoli vuotta kerrytetään kilometrejä juosten oman sekä syöpää sairastavien lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Itse otin pienen varaslähdön keräykseen eilen juoksemani lenkin muodossa.

Päivän sää oli mukavan seesteinen. Oli pilvistä, mutta keväästä viestivä aurinko heijasti kaunista valoaan pilviverhon lävitse. Sateen loistaessa poissaolollaan, vain puista putoileva lumi muistutti mistä maassa lepäävä mittava määrä lunta on tullut. Metsän hiljaisuus ja valoa heijastava lumi sai mielen herkistymään ja seuraamaan luonnon omaa rauhallista kulkuaan.

 

Lähdin liikkeelle hyvin varustautuneena, juomareppu, puhelin, säärystimet, korvakuulokkeet ja varalta evästä. Näistä puhelin on aina lenkillä mukanani, mutta muu varustus oli nyt mukana vain tavallisesta poikkeavan lenkkisuunnitelman vuoksi. Tavoitteenani oli juosta lähemmäksi kolmen tunnin peruskuntolenkki maastossa. Edessä oli siis kevyt, mutta pituutensa puolesta rasittava taival, varaenergiaa oli hyvä varata matkaan mukaan.

Ovesta lähdettyäni napsautin gps-seurannan ja sykemittarin päälle. Samalla korviini tulvahti heleä äänisen naisen ääni, joka luki Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelma hommissa -kirjaa. Kyseistä kirjaa olen kuunnellut jo monella aiemmalla lenkilläni, nyt olisi aika jatkaa kuunnellen juoksun ohessa muiden tarinoita kohti heidän omia unelmiaan.

Tällainen juoksu päivänvalossa on osa minun toteutunutta unelmaa. Muistan ne monen monet tylsistyneet hetket työpöydän ääressä, jolloin työ ei luistanut ja aivot kaipasivat happea. Noina hetkinä mieltä raikastava happihyppely olisi tehnyt terää ja saanut työnkin jälleen paremmin luistamaan. Tämä on asia, josta haluan pitää kiinni myös tulevaisuudessa. Kellokortit eivät tule omalla kohdallani enää määrittämään hyvinvointiani tai työn laatuani.

Lähdin juoksemaan leppoisaa tahtia, vajaan kilometrin tietä lumista tietä pitkin, kunnes pääsin ensimmäisen polun alkuun. Tälle polulle oli vedetty yllätyksekseni latu-ura, mutta sen vierellä meni muutaman kulkijan selvät jäljet, joita pitkin pääsin loikkimaan lumessa eteenpäin. Hitusen pakkasen puolella oleva keli takasi mukavan juoksutuntuman pakkaslumella juostessa. Askel tuntui kevyeltä saadessani katseellani seurata luonnon omaa hidasta kulkuaan.

Kiertelin ja kaartelin pitkin lumisia polkuja. Kotimme lähimetsä houkuttaa monenmoista kulkijaa, jonka ansiosta metsästä löytyy myös runsaasti hyvin tallattuja polkuja juostaviksi. Sain tuntea juostessani monelle juoksijalle tutun flow’n. Se on juoksua parhaimmillaan, askel ja mieli on kevyt, sitä voisi jatkaa loputtomiin. Jotta hyvä tuntuma ja energia riittäisivät tavoitteen mukaiseen pituuteensa, olisi välillä pysähdyttävä ja antaa lihasten hetken levähtää. Minä teen levähdykseni valokuvaten ympäröivää luontoa. Otan kuvia kaukaa ja läheltä, eniten pidän yksityöskohtien kuvaamisesta. Mieleni kirkastuu kun löydän kiven kolossa kasvavaa sammalta tai kallion seinämään luonnon kuvioimia jäämuodostelmia.

Kaksi tuntia juostuani tunsin miellyttävän väsymyksen tunteen jaloissa. Vauhtini hidastui väsymyksen myötä, mutta myös lämmennyt sää sai vaihtamaan tahtia verkkaisemmaksi. Lumi kengän alla muuttui raskaammaksi lämpötilan nousun vuoksi ja taapertaminen lumessa hankaloitui. Välillä jopa polku pääsi häviämään, jolloin mieli karkasi hetkellisesti väsyneeseen olosuhteiden sadatteluun. Tiesin, että matkaa maastossa oli jäljellä enää parin kilometrin verran, joten kiitollisena uudestaan löytyneestä polusta jatkoin matkaani hyvillä mielin.

Viimeisten kilometrien aikana mietin kuinka monessa kohdassa kuuntelemaani kirjaa viitataan arkisen hyvinvoinnin tärkeyteen pyrkiessään kohti unelmatyötänsä. Jos on väsynyt tai muutoin epätasapainossa, jää matka kohti haluamaansa junnaamaan. On siis muistettava pitää ensisijaisesti huolta itsestään, hyvinvoinnistaan ja jaksamisestaan. Kun arkinen jaksaminen on riittävällä tasolla, jää energiaa muiden asioiden hoitoon ja kohti unelmiaankin on kevyempi kulkea.

Hypähdin metsäpolulta tielle ja tarkistin, että repun taskussa ollut seteli oli vielä matkassa. Oli aika kulkea lenkin viimeinen etappi, joka kulkisi lähikaupan kautta. Olin polvista alaspäin kuin lumipaakuilla koristeltu ja pipo oli muuttunut harmaaksi huurteesta. Ravistelin suurimmat lumipaakut pois säärystimistä ja astuin kauppaan. Kenkien nastat ropisivat ilkeän kuuloisesti kaupan lattiaan, joten pidin kierrokseni siellä lyhyenä ja pääsin jolkottelemaan tietä pitkin takaisin kotiin.

Lenkin pituudeksi tuli 15 kilometriä, ja nousumetrejä kertyi 490 metriä. Tämä oli erinomaista harjoittelua kesällä edessä olevaa ensimmäistä ultramatkaani varten NUTS Ylläs Pallas polkujuoksu-tapahtumassa. Kirjaan juoksemani kilometrit puolen vuoden ajalta ja Kumura Oy tekee niiden pohjalta lahjoituksen Sylva Ry:n toiminnan tukemiseksi. Myös itse tein lahjoituksen tämän ensimmäisen lenkin kilometrien pohjalta. Keräys  on siis nyt avattu ja se kestää 14.8. saakka. Kaikki ovat tervetulleita mukaan keräykseen! Lue osallistumisohjeet täältä.

#Hyvinvointiajuosten

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *